Nyt ollaan siis todelllla pahoillamme tästä postaustauosta. Tähän on hyvä syy. Sarin pieni nahkapaja on ollut ennätykselliset menestyksekäs. Aamusta iltaan olemme vääntäneet ja kääntäneet niin sian kuin hevosenkin nahkoja, paloitelleet taljoja ja vaikka mitä ! Itse olen vihdoin oppinut tikkaamaan eli kansan kielellä ompelemaan nahkaa ! Meikämanne tuppaa olemaan niinkusta tyytyväinen. Elämälläni on jälleen suunta. Jännittäviä asioita on siis tapahtunut. Bisnes rullaa ja asiakkaita lappaa sisään. Suurin juttu kaikista on kuitenkin se , että Sari sai stpenditaatin ARGENTTIINAAN ! Siellä on joku koulu nahkatöissä pitkälle edenneille. Sari opiskelee siellä nyt puoli vuotta. Sen jälkeen meidän puodista saa Etelä ameriikan tuulilla maustettuja nahkavaatteita. Hapsuja ja muuta luvassa siis !!
Sari lähettää terveisiä kuvien muodossa.
Tässä on sarin ystävä Pedro hevosensa kanssa. Tärkeää kuvassa on se että hevosen turpakoriste on sarin itse tekemä!!! Siinä on kuulema joku suomileijona kirjailtuna jonnekin. Ei taida etelän heppa tietää mitä leijonaa mukanaan kuljettaa , heh! Ja tuosta Pedrosta, en tiedä onko niillä jotain vispilänkauppaa.. Pera sanoo että näyttää kullin luikauttajalta toi ukkeli eli en usko että on, sari on hyvä nainen. ( joku fiksu saattoi nyt ehkä hoxata että Pera on edelleen kuvoissa , me ollaan TOSI rakastuneita )
Tässä on Sarin paras kaveri Angeliina ( siis siellä päässä mähän on tietty se kaikista paras) ja Sarin opettaja Christiana. Pyylevä mutta mukava, kuuleman mukaan.
Tämän Sari nappas jostain katukahvilasta tämän kuvan. Tanssivat siellä kuulema koko ajan ja joka paikassa.
On se vaan elämä erilaista Rapakon toisella puolella. Mutta tärkeintä on että Sari on hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Pakkasin sille laukkuun yllätyslahjaksi tälläisen kaiverruksine kaikkineen:
Soiteltiin eilen skypessä, (opin käyttämään mutta hetken kesti, onneksi Pera auttoi. Se on sellainen kultamössykkä koko mies ) ja kyllä se Sari itkut tirautti kun löysi ton sotilaspassinsa välistä !! Sarihan on tosiaan armeijan käynyt nainen, soppatykillä tavattiin kun minä olin siellä kyökkihommissa ! Tultiin siis molemmat kovin ilosix tosta korusta. Ihanata on ystävää ilahduttaa. Nyt lupaan postailla ahkerammin teille tänne meidän foorumiin . Sarin nahkapaja palvelee kyllä tämän ajan kun sari on poissa mutta koska minä itte vastaan putiikista niin homma on se että vain yksinkertaisimmat korjaustyöt tehdään ja nekin omalla vastuulla. Tulkaa toki käymään silti.
Nyt se on nyrkkipullaa ja tuutilullaa, niinkuin Peralla armeijassa joku komentaja tapasi sanoa!! Moix !
